Asikkalan Vesijärvestä löydettyä tervaleppää. Vahtiluodon (2023) jalustaosa on tehty samasta puusta, kuten myös Puukivi 2. Lehtipuut, etenkään lepät tai pajut eivät yleensä kestä kovin pitkään järven pohjassa lahoamatta, etenkään matalassa. Tämä aihio on alle metrin syvyydestä ja oletettavasti vain joitan kymmeniä vuosia vanha. Tämä on verrattain lyhyt ikä verrattuna esim mäntyyn joka säilyy lahoamattomana etenkin niukkaravinteisessa järvessä useita tuhansia vuosia. Lajin määritys on oli tämän aihion kanssa hiukan haastavaa. Tulin siihen tulokseen että tämä on leppää verrattuani kesäkasvun syitä ja, sekä puunsyiden laineikkuutta toisiin tervaleppiin. Toinen vaihtehto olisi ollut raita, mutta raita on huomattavasti tummempi puuainekseltaan etenkin sydänpuustaan.